Kaiken kaikkiaan ihana päivä! Nykyään nautin hirveästi päivistä, vaikkei mitään ihmeellistä tapahtuisikaan. On vaan niin ihanaa herätä uuteen aamuun iloisena, jos ja kun on saanut nukuttua yli 8h, mennä aamupalalle ja ihastella kaunista ja valaisevaa aurinkoa, joka paistaa.
Äsken siis söin iltapalaksi sushia, ja sitä ennen olin käynyt kunnon hikilenkillä. Lenkin kesto oli 75 min ja juoksin auringon miedossa paisteessa. Kaloreita kului jotain 700. Musta tuntui ihan kuin olisi lauantai, koska usein lauantaisin menen päivällä pitkälle lenkille, kun taas koulupäivinä on AINA pimeetä kun menne juoksemaan. Tänään oli varmana eka kerta ikinä, kun juoksin viikolla valoisan aikaan. Oli kyllä niin ihanaa! Yksi syy siihen, että mulle on tullu ttavaksi juosta aina pimeellä, vaikka tykkäänkin enemmän nykyään juosta päivällä on se, että asun ihan koulua vastapäätä ja kun koulu loppuu monilla vasta viiden maissa, niin en kehtaa mennä juoksemaan kun sitten kaikki näkisivät mut ihan kämäsissä vaatteissa ja ilman meikkiä. Joskus vielä kaksi vuotta sitten myös häpesin itseäni, enkä kehdannut lenkkeillä niin että kukaan lenkillä tunnistaisi mut, mutta nykyään kun olen hyvässä kunnossa ja juoksen vauhdikkaasti ja olen tajunnut etten näytäkään sen pahemmalta kun juoksen, niin ei mua haittaa ollenkaan vastaantulijat.
Huomenna aion aamulla ehkä leipoa äkkiä ruissämpylöitä, jos ehdin. Mä herään joka aamu automaattisesti joskus vähän yli seitsemän, jopa viikonloppuisin, ja tavallaan se on ihan kiva. Mieluiten menen aikasin nukkumaan ja herään aikasin, koska aamut on kauneinta aikaa ja en enää pidä masentavista, pimeistä illoista, jolloin ei voi kuin istua kotona koneella tai tehdä koulujuttuja. Tää viikko on mennyt tosi nopeesti, ajatella että huomenna on jo perjantai.
Lauantaina mulla on ohjelmissa shoppailumatka läheiseen kaupunkiin, Trier:iin junalla mun kaverin kanssa, ja sieltä löytyy aina ihan hirveästi kaikkea kivaa ja aika edullista. Keväällä ja kesällä sinne on kiva tehdä päivämatkoja. Vain tunti junalla. Tää on tän vuoden eka kerta, viime vuonna kävin siellä shoppailemassa ainakin 4 kertaa.
Sitten lauantaina illalla on kanssa yhden mun "kaverin" synttärit. Se on jäänä ihminen, nimittäin oikeesti en pidä siitä, eikä tosin melkein kukaan, koska sillä ei ole oikeastaan ystäviä. Mun paras kaveri on sen entinen paras kaveri, ja tän kyseisen henkilön oon tuntenut kohta 10 vuotta. Pienenä olin sen kanssa aika paljon, sillä oli tosi vahva luonne ja se tykkäsi aina kiusata muita. Sit siitä tuli "cool" ja se lintsasi koulusta niin paljon, että se potkaistiin pois. Sen entinen kaveripiiri katkaisi välit siihen, mukaan lukien mun nykyinen paras kaveri, mä, mun muita nykyisiä hyviä kavereita. Nykyään tää henkilö on vaan äitinsä kotona, ei tee mitään, paitsi joskus bilettää. Enää se ei olekaan niin "cool", vaan se pikemminkin yrittää aina esittää olevansa sivistyneempi kuin mitä oikeasti on, silloin kun nään sitä. Se on aina valehdellut, se ei tiedä, että me tiedetään tasan tarkaan kuinka kaikki mitä sen suusta tulee voi olla valhetta. Sillä ei ole aivot ihan kunnossa. Me käydään nykyään sen kanssa lähinnä ulkona bilettämässä pari kertaa kuukaudessa, ja nyt se pitää synttärit. Huoh, pitäisi lahjakin ostaa. Mutta kaiken kaikkiaan ihan mukava ihminen, käy vaan sääliksi, kun ei se yritä edes tehdä mitään elämälleen.
Joo, en tiedä miksi tuon kerroin, mutta tässä vielä loppu kevennykseksi kuva mun karkkivarastosta. En oo edes yrittänyt mitenkään kerätä noita, koska en oo ikinä osannu pitää varastossa karkkia, sillä kun mulla on sitä, niin mä syön sen. Nyt kuitenkin mulle on vahingossa kertynyt, ja huomaan, että olen edistynyt, sillä mun ei tee mieli ahmaista noita kaikkia kerralla. Syön vain aina pari kertaa viikossa pikkasen ja mielelläni anna muidenkin maistaa. Muutenkin, mun itsekuri on tavallaan ihan yli hyvä, koska kiellän helposti itseltäni kaiken nautinnon, ellen vakuuttele itseäni, että joskus on lupa nauttia. Nykyään yritänkin juuri olla stressaamatta turhista ja kuunnella itseäni enemmän. Jos haluan jotain, teen sen, mutta turhaan en pakottele tai kieltele. Eilen ostin kahvin, vaikka normaalisti olisin ollut ostamatta, se kun on niin hirmu kalliskin ja pärjäisin kyllä ilmankin sekä kotoota saisin ilmaiseksi. Tänään taas söin vähän karkkia.
Tiedän, ettei ole helppoa nauttia, vaikka tosiin luullaan, mutta kyllä meillä on oikeus siihen. Usein sortuu ajattelemaan, ettei ansaitse mitään pieniä nautintoja, ja että eihän nyt joka päivä voi nautiskella, mutta kyllä sitä voi! Ei siihen kuole! Kerranhan tässä vain eletään!
0 vastausta::
Lähetä kommentti