Tänään mulla oli lääkärikäynti. Se vähän tutkiskeli ja silleen, ja syynä se, että mun viime menkoista on nyt noin 8kk, en edes muista. Se oli ihan mukava nainen. Ekaks mun pitää nyt kokeilla olla urheilematta paljon ja menkkojen pitäis ilmestyä. Jotenkin vaikea uskoa, että ne noin vain tulisi, sillä en mä mun mielestä nyt niin paljon urheile. Tai no ehkä, sillä yksikin urheilematon päivä tuottaa hirveesti ahdistusta mulle. Syömisestä se ei hirveesti kyselly, vaikka mun mielestä mun ruokavalio on kuitenkin se tärkein syy miksi kehon hormonitoiminta on sekasin.Se kysyi vain, että laskenko kaloreita ja sit että paljonko niitä on banaanissa. Luin yhdestä mun juoksija-kirjasta, että naisilla vähärasvainen ja runsaskuituinen ruokavalio johtaa helposti amenorreaan, ja mähän välttelen kaikkea rasvaista aina ja leivistä syön vain niitä tosi kuitupitoisia ja kuitupuuroa kans ja täysjyväpastaa vain...
Aattelin, et voisin kyl vähän vähentää urheilua vähäks aikaa. Lääkärikin sanoi, että vähennän vaikka puoleen, ei tarvitse siis kokonaan. Tavallaan hyvä, että tää tuli nyt, koska sit enne kesää voin taas urheilla himona ja tulla kunnon rantakuntoon. Tai no hups, mähän oon jo. No, vähän ainakin halusin lihaksia näkyviin enemmän ja läskiä pois.
Nyt ruokaan. Mä maistoin eilen mustaa/tummaa Snickers-patukkaa. Siinä koko patukassa oli muutama kalori vähemmän kuin tavallisessa Snickersissä. Se oli ihan hyvää, ennen toi tavallinen oli mun lempipatukka, mutta nyt ei ole tullut syötyä tota pariin vuoteen. Ton eilisenkin ostin kun halusin maistaa vain vähän, yli puolet patukasta meni siskolle. 
Mä oon hirveä maistaja, mä haluan aina maistaa kaikkea ja kaikilta, mutta en ikinä mitään omaa tai kokonaista. Haluan kaikkea aina vähän. Tänään ostin myös karkkia, nimittän sen yhden sellasen Fazerin suklaakarkkipussin, mutta sen säästän johonkin. Vien mukanani pois täältä Suomesta. Katsotaan kauanko pystyn olemaan avaamatta sitä, mä kun en pysty ikinä säästämään mitään kauan.
Vaikka nyt on viikon hiihtoloma, niin mä kuitenkin vietin tänään 3 tuntia kirjastossa opiskellen. Musta se on ihan kivaa, ja olen hirveä stressaaja, joten hyvä lukea nyt jo etukäteen ettei kaikki sitten jää viimeiselle viikolle ennen koetta. Kirjastossa luin myös yhtä kirjaa, josta otin pari musta hyvää ja todella osuvaa lausahdusta syömisestä/syömishäiriöistä:
"Sairaus ei katso painoa eikä ulkonäköä, se on korvien välissä"
"Fyysisen terveyden ylläpitäminen ei merkitse mitään, jos mieli sairastuu"
"Se, että jonkin ruuan syöminen aiheuttaa itkua ja itsesyytöksiä, ei ole missään nimessä normaalia"
Mutta toisaalta...
"On aina parempi varoa, kuin katua"
Nyt muuten on sellanen tilanne, että mä en keksi mitä syödä!! Siis auttakaa, meinaan, että mu aniin kyllästyttää kaikki, mutta haluan silti syödä. En jaksa nyt omia maitorahka-, ruisleipä-, marja-, vihannesreseptejäni. Nyt lomalla en aamuina oo oikein keksinyt mitään syötävää, ja illalla oon aina syönyt vähän jotain äidin tekemää. Ois niin helppoa taas laihduttaa lomalla. Päivällä kukaan ei vahdi. Eilen en syönyt päivällä, paitsi joskus iltapäivällä palasen tota Snickersiä ja pari muuta karkkia. Tänään kuitenkin käytiin kaikki perheen neljä tyttöä mun lääkärikäynnin jälkeen Fazerilla syömässä. Otin semmosen pienen salaatin ja tykkäsin kyl paljon.
Sinä päivänä muuten kun lensin tänne Suomeen, eli olisko ollut kolme yötä sitten, niin sinä aamuna söin aamupalaksi äidin leipoman sämpylän, 3 puolikasta, ja päälle laitoin Nutellaa. Mun veli oli ostanut sitä, ja ei se edes ollut niin hyvää, mun kun oli pakko maistaa. Koko aamupäivän olin sit kiukkunen, koska olin suunnitellut syöväni yhtä ruisleipää avokadolla, mutta päätinkin sen sijaan syödä jotain tollasta paskaa mistä en edes saanut mitään hyviä ravintoarvoja! Ennen söin Nutellaa salaa purkista lusikalla, joskus saattoi mennä jopa puoli purkkia kerralla. Muistan, kun kerran isi osti alennuksesta 3:n kilon Nutella-purkin. Sekin meni aika nopeasti meidän sisarusten kesken.
Liityin lukijaks :)
VastaaPoista