lenkkifiilistelyjä

Kävin eilen 13km lenkillä...Ihanaa!! Sit vihdoinkin sain raahattua sen "matkamittarin" mukanani kun pari päivää sitten juoksin sen peruslenkkini, oon nääs monesti miettiny että kuinka monta kilsaa se on, ja sehän oli 7km :) Nykyään tosiaan oon aina juossu vähän vielä pidemmän lenkin, kun tiedättekö kuinka lenkkeilly on vähän kuin huumetta, aina pitää juosta vähän pidempään ja kovempaa saadakseen samat hyvänolon fiilikset kun edellisellä kerralla. Toisin sanottuna; kunto paranee. Lenkkeilyn lisäksi oon käynyt uimassa ja salilla pariin otteeseen nyt kesällä, ja musta näyttää että mun lihakset ois kasvanut hirveesti.

Tossa alla on 3 ihanaa juoksu-aiheista kuvaa, joista toi viimenen kuvaa niin mua: Juoksen tosi usein meidän lähimetsässä meneviä lenkkipolkuja, jotka on pitkiä ja nautin metsässä yksin juoksemisesta. Nää lenkit on usein myös tosi kovaa vedettyjä, koska lenkkeilen useimmiten illalla ja mua ei mikään pelota niin paljon kun yksin pimeessä metsässä oleminen, etenkin kun siellä kuuluu epämääräisiä pikkuääniä joka pusikosta. Siksi juoksen metsässä aina todella pitkiä lenkkejä todella kovaa, jotta ehtisin kotiin nopeasti ennen pimeän tuloa. Jalat alkaa automaattisesti kiihdyttämään ihan maksimiin kun olen kaukana ja alkaa pimenee, en edes aattele sitä kitumista kun juoksen niin kovaa, mietin vaan että haluun hengissä kotiin. Myöhemmin on sitten turha enää valitella sitä, että "en jaksanut juosta" kun makaan kuolleena ja metsässä lymyilevän murhamiehen silppomana jätesäkissä... Aina on myös se vaara että joku iso eläin hyökkää kimppuun.

Eilen muuten tulin sitten kesälomaa viettämään Suomeen, muualla kun käyn koulua. Nyt pitäisi täällä alkaa etsiä hyviä lenkkipolkuja... Muita suunnitelmia kesälomalle on kolmen viikon ranskankurssi, jonka äiti salaa varasi mulle. Se luuli, että mä vihaisin sitä enkä suostuisi, siksi se vasta eilen paljasti sen mulle. Se on joku superkallis intensiivinen yksityiskurssi, joka tarkoittaa että käyn kolmen viikon ajan, neljänä päivänä viikossa kahden tunnin ajan jonkun ranskalaisen papan kanssa puhumassa ranskaa ja tietysti se opettaa mulle myös kielioppia ja kaikkea. Toivotaan, että ranskani vähän edes paranisi siellä, vaikka tosi hyvin sitä nyt jo osaan.

Kaikkein eniten kesälomalta ehkä kuitenkin odotan sitä, että mennään mökille sukulaisten kanssa, ja että muutenkin näen serkkuja ja sukulaisia. Eilen tuli jo paria moikattua, ja hui kauhistus kun ne ei kaikki ollut edes tunnistaa mua ku oon laihtunut niin paljon ja kun oon niin ruskee.

Nyt alan kattoo yhtä elokuvaa, nimeltä The Runaways, jossa näyttelee mm. Twilightin Kristen Stewart ja Dakota Fanning.